Valmisteluja kotiin ja takapakkia

Tänään kävin tallilla vain sen verran, että harjasin Wilin ja maksoin sen kengityksen. Sekä kyselin kavioiden kunnosta kengittäjän näkökulmasta. Kaviot ovat kuulema jo ihan ok kuntoiset, mutta kasvavat kuulema liian hitaasti. En itse kyllä ymmärrä mikä vika siinä on jos kaviot eivät kasva hirveän nopeasti vaan kaikessa rauhassa. Vai ajatteliko kengittäjä sitten vain omaa kukkaroaan ettei se muka täyttyisi tarpeaksi nopeasti, kun kengittää harvemmin Wiliä. Mutta uudet popottimet saatiin ja kuvia ei tietenkään ole kun en alunperin ollu tallille varautunut menemään, eikä kamera ollut näin ollen matkassa mukana.
Kengät tuntui olevan mieleiset herrankin mielestä ainakin niin iloisesti takapää otti ilmalentoa taaseen kun tarhaan pääsi (: Ittellä kyllä nauru pääsi oli pukit nimittäin niin säälittävän kokoisia, kun tottunut että herran takapuolen heittelyt olisi hieman ilmavempia. Mutta taitaa selkä rajoittaa vielä aikapaljon liikkeitä tai sitten herran maha on jo niin iso ja painava ettei sitä jaksa viskoa miten sattuu :D

Kävin tänään äitin kanssa myös rämpimässä tuossa maastoss mitä talon ympäriltä ison pihan lisäksi löytyy. Löysimmekin Wilille vielä paremman tarhaus alueen mitä olimme aluksi ajatelleet, mutta tontti on isäni siskon, joten tarvitsemme häneltä vielä suostumuksen. Uskoisin, että loppujen lopuksi hän kyllä suostuu kun itsekkin on hevosihmisiä. Joten lupaa odotellessa, että pääsemme aitalankoja vetämään. Wili kun on niin kiltti ja pelkät langat riittää (:

Sain myös illan aikana ihanan kuvan kaveriltani ja Wilin liikuttajalta, joka ei valitettavasti ole päässyt Wilillä ratsastelemaan pitkästä aikaa :c Mutta olen tuhannesti kiitollinen, kun hän ei ole Wiliä hylännyt vaan on reippaasti auttanut Wilin hoidossa. Eikä hän ole valittanut ettei voi ratsastaa herralla.

Kaverimme ja Wilin liikuttaja (:
Kiitos tästä ihanasta kuvasta, piristi mieltä enemmä ku uskottekaa c:

Itsenikin tekisi hirveäst mieli jo nousta selkään, mutta haluan että selkä tutkitaan perusteellisesti ennen sitä. Äiti soitteleekin Wilille helsinkiin aikaa huomisen aikana, toivottavasti saisimme ajan jo pian ja tiedon mikä on selän tuohon kuntoon saanut.

Ihana koneeni sitten päätti ettei kaikki teksti ole julkaisukelpoista mitä eilen illalla kirjoittelin ja näin ollen n. puolet tekstistä puuttuu ja kuvia jäi vain tuo yksi. Mutta laiska kun olen ja hermoni menettänyt en jaksa ruveta uudestaan kirjoittamaan ja kuvia lisäämään.