lauantai 22. kesäkuuta 2013

Isostelua ja kovaa ikävää

En oo ite pahemmi nyt kirjotellu ku oon ollu leirillä isosena. Oli kyllä mahtava viikko, vaikka ilman kommeluksia ei leiristä selvitty :s Hirveä ikävä myös iski jossain välissä viikkoa, kun ei päässyt rapsuttelemaan pikkuherraa kotipuolessa.

Wili kuitenkin oli hyvissä käsissä koko viikon ajan. Sillä kaverini Senja asusti meillä sen ajan kun en itse kotosalla ollut ja hoiti Wilperttiä. Herra ei kuulema joka päivä ollut ihan niin yhteistyöhaluinen mitä yleensä on ollut, mutta hurjasti oli poika silti muuttunut viikon aikana! Ite ku menin ennen leirille lähtöö Senjan pitämällä tunnilla ja seuraavana päivänä kun leiriltä kotio saavuin. Oli aivan mahtava huomat Wilissä niin suurta muutosta noinkin lyhyessä ajassa! (:

Senja ja Wili ja herran tervaraidat (:
Rupee karhut ja heppa tulee toimee (:
Positiivista myös se ettei Senjan tarvitse kokoajan huomauttaa jalan viennistä liian taaakse yms. Vaan rupean itse jo kiinnittämään enemmän huomiota omaan istuntaani, jollon huomaa hyvin että Wilikin toimi paljon paremmin eikä kulje ihan miten sattuun. Mut ymmärtäähän sen jokanen kun avut ja tuet rupeaa tulemaan oikeista paikoista oikeaan aikaan niin on paljon helpompi tehdä yhteistyötä (:

On se sitten söpö (:

Hieno poika ennen leirille lähtöä



Leiriltä paluun jälkeen tunnin aivan alusta

Sry könötys ;o

On se hieno (:
Poika hieman muuttunut viimeisen vähä päälle vuoden aikana mitä on meillä ollut (:

Wili ensimmäisiltä ratsastuskerroilta meillä ollessaan, verrattaessa ratsastettvuudelta niin on kyllä poika muuttunut ja eloa tullut moninkertaisesti (:
Loppuun vielä kysymys, miten hevonen voikan näyttää tälle?
Rakastan ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti