Käytiin Wilin kanssa ilahduttamassa iäkkäitä ihmisiä hoivakodilla, itseni ollessa lomalla topista. Asia itselleni oli tosi pieni ja meni normaalista maastolenkistä Wilin kanssa. Mutta se ilo minkä näki paikan päällä ihmisten kasvoilta sai melkein liikuttumaan. En muista millon oisin nähny yhtä onnellisia ilmeitä niin paljon samaan aikaan.
Wili oli alkuun hieman varuillaan rolleja ja pyörätuoleja kohtaan, mutta kun tajusi ettei ne mitään hälle tee niin rentoutui hetkittäin jopa. Suuri ihmispaljous myös häkellytti Wiliä. Onneks selvittiin kunnialla ja saatiin lupa tulla moikkaamaan uudestaankiin talon väkeä (:
 |
| Nuttu vinkkarallaa, mut ei menoo haitannu.. Wili ei tykänny myssystä :D |
Suurin syy selviää ylläolevasta kuvasta, miksi halusin kyseisessä vanhaiskodissa käydä. Pappani. Hän ei ole nähnyt Wiliä liki puoleentoista vuoteen oman sairastumisensa takia. Joten kun tilaisuus tuli niin halusin käydä pappaa moikkaamassa Wilin kanssa. Kuvasta voikin päätellä millainen jälleennäkeminen oli (: Oli ihana nähdä pappa hyvällä tuulella ja hymy leveimmillään pitkästä aikaa! Wili ei myöskään lähtenyt peruuttamaan niinkuin oli muiden pyörätuolilaisten kohdalla tehnyt, joten taisi vielä papan muistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti