Mitekäs tätä tänää alottaskaa..
Wili yllätti miut jälleen ja sai miettimään pienessä päässäni "onko Wili opetettu ajolle", "onko se vain totetutte kärreihin", "mitä kaikkea se oikeasti osaakaan", "Kertaammeko jo ennestään tuttuja asioita mukamas uusina asioina".
Lähin alusta asti totuttamaan siis Wiliä kärreihin sillä periaateella, ettei poika edes tiedä mitkä ne ovat. Ollaan käyty kärrejä kattelemassa erilaisissa asennoissa jo useempaan kertaan ja poika olisi niitä saanut tutkia jos olisi halunnut näinä hetkinä. Eipä vaa oo kiinnostanu hölkäsenpöläystä, syksyn viimeset vihreät on olleet paljo mielekiintosempia.
Tänää lähettiin sitten ensimmäistä kertaa tuomaan kärrejä poikaa kohti ja asettamaan kärrin aisoja oikeille kohille missä olisi vetäessä. ( Ompas vaikee selittää, ku ei oo kamera ollut mukana eikä ketään olisi ollut kuvaamaankaan) Kärrit siis tuotiin Wilin taakse ja yläkautta laskettiin kylkien viereen ja pidettiin siinä ja liikuteltiin niin, että aisat osui pojan kylkiin. Ensimmäiset kerrat annettiin Wilin hamuta ämpärinpohjalta porkkanan palasia, mutta vikoilla kerroilla tuotiin kärrit ja asetettiin paikoilleen ja sitten vasta poika sai herkkuja. Pidettiin aina vähän pitempi tauko kun kärrit otettiin ja vietiin syrjempää hetkeksi. Viimesellä kerralla kun poika sai vasta koko "toimitusken" jälkeen herkut turpaansa aloin miettimään luottaako poika noi paljo et tietää etten tekis/tois sen luokse mitään pahaa vai onko ajojutut Wilille jo ennestään tuttuja.(Siinä mysteeri johon en koskaan tuu saamaan vastausta). Wili kun seisoo tapitti vaan pakoillaan ja katteli ihan sen olosena et mitähän seuraavaks oot suunnitellu miun pään menoks korvat hörössä.
Huomenna otetaan sitten uusiksi vielä vähän kärrijuttuja, jos vaikka sais kuvia. Ja sitten annetaan pojalle pitempi tuumaus tauko kärreistä ja kaikesta niihi liittyvästä, jos koko homma onkin pojalle uutta.
Loppuun vielä vauvojen kuulumisia (:
Jokasen vauvan paino on noussut nytten jo samaan mitä syntyessä eli ovat syöneet kovasti, mikä on tosi hyvä asia. Inka-mammasta huomaa vain pikkuhiljaa jo ettei enään huoli vaaveista olekaa nii suuri. Ei jaksa enää joka vinkasuu ja kitinä tuokioo puuttua, eli juosta korvat hörössä kattomaan laatikolle mikä vauvoilla hätänä. Mut kuvathan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten muutama pikku kuvanen vielä loppuun
 |
| Tyytyväine syntterisankari nyyttien kanssa (: Inka täytti tänään 3 vuotta |
 |
| :P |
 |
| Maitobaari 8) |
 |
| Toine viettää vähä rennommin jo aikaa ihmisen lähellä, eikä huua niiku siskotyttö kurkku suorana.. |
 |
| "Oonko ees sulone ilma hampaita?" |
 |
| Äiti viekussa paras nukkumapaikka c: |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti