Tiedän, että ei ikinä voi uskaltaa jos ei vaan rupea ja tee ja ennenkaikkei yritä. Ilman yrittämistä ei tuu mitään. Myös oma luottoni esteillä Wiliä kohtaan kasvaa joka kerta kun vain uskaltaudun hyppäämään. Eikä Wili tyhmäile. Oon huomannu itessäni sen, että jos itse jännitän esteillä tai puomeilla Wili keksii varmasti jotan päänmenokseni, mutta jos vain hengitän syvään ja rentoudun ihan kuin menisin koulua, Wilikään ei rupea tyhmäilemään vaan kuuntelee ohjeita joita annan selästä.
Menin aluksi vain puomia kasikolla.
Ja kun poika rupesi nostelemaan jalkojaan puomin ylitse kunnolla eikä yrittänytkään kaahotella mihinkään suuntaan ja vastasi pidätteisiin nätisti pyysin kaveria nostamaan puomin pieneksi ( maasta korkeintaan 10-15cm) esteeksi.
Tätä menimme molemmista suunnista ympyrällä samalla tavalla kuin puomia. Hain tasaista ja rauhallista ylitystä. Odotin Wilin vastaavan pidäteisiin ennen estettä ja esteen jälkeen. Ja jälleen ilman eteenpäin ryntäystä. Tässä kun onnistuttiin parin yrityksen jälkeen pyysin nostamaan estettä vielä parilla reijällä.
Noston jälkeen este oli joku max.20cm jos sitäkään. Toistimme aiemmat pidäte harjoituksen ennen estettä ja asteen jälkeen. Kaikki toimi. Yllätyin miten nätisti Wili menikään vaikka oli alkuun ihan yks töyhötin vain eikä meinannut kuunnella mitään (:
Loppuhölköttelyn jälkeen pesin Wilin shamppoolla. Se oli viety aamulla ilman loimea ulos ja Wilihän oli sitten päättänyt ottaa kaiken ilon irti asiasta ja piehtaroinut oikein kunnolla.. Koko posku oli ihan mudan peitossa.
 |
| Yks kuva ees postaukseen, vaikka heiluri onkin :/ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti