Toivepostaus 3.osa

Alkutalvena Wilin selkä kipeyty niin, ettei sille voinut laittaa satulaa selkään. Alkuun pystyimme menemään ilman satulaa, eikä selkä virkanut siitä mitään. Lopulta selkä kipeytyi niin ettei herralla voinut ratsastaa ollenkaan. Meillä oli lännenratsastuksen kurssikin vielä kesken ja jouduimme sen suorittamaan loppuun maastakäsin. Selän kipeytymiseen ei löytynyt alkuun millään syytä, mikä sen olisi aiheuttanut. Lopulta Wilin selkä meni kovaksi, joten Wili sai vain lomailla ja olla käsiheppana. Käytiin kävelemässä paljon alamaastossa ja kiipeiltiin kaikki mahdolliset mäet mitä vain nähtiin.

Wilin selkä rupesi olemaan jo parempi ja uskalsin silloin tällöin mennä ilman satulaa, mutta useampaa päivää putkeen ei voinut kuitenkaan mennä. Selkä ei kestänyt vielä. Tallilla kuitenkin järjestettiin harjoituskoulukisat, joihin huvinvuoksi Wilin ilmotin. Ei pahemmin pystytty treenaamaan, joten lähettiin vain katsomaan miltä yleisö ja kouluaidat näyttävät.

Parempia kuvia mököttävästä ponista ei ole

Kisojen jälkeen jatkettiin taas maastakäsin lumien sulamiseen asti. Wili pääsi pyörimään liinassa jonkin verran, mutta pääsääntösesti juoksutin poikaa paljon irti. Opeteltiin myös ohjasajoa. Selän lopullisesta paranemisesta ei ollut tietoa, joten katsoin parhaaksi ruveta etsimään korvaavaa tekemistä siiheksi, kunnes päästiin takaisin ratsaille.

*Äkkikäännöös*

*Hyppyy*

*Ja pukkii*
Saikkulaiselle tietysti kerty hirveesti energiaa kun ei saanut kuluttaa sitä joka päivä tarpeeksi.
 Ja lopputuloksena irtipäästessä oli kamalasti pukittelua

Kaahotuksen jälkeen tepasteltiin kiltisti mamman luo säyseenä kuin lammas.

Linssilude (:

Linimenttiä meni paljon tuohon aikana..

Jalkat nousee.. Wili kattonu liikaa mallia issikoista

Wili oli hirmu hellyydenkipeä talvella ja oli turpinee joka välissä

Wili selkä jo parempana

Wilillä vaihettiin kengittäjää ja selkä rupesi olemaan parempi jo parin kengityskerran jälkeen, joten suurimpana epäilynä selkävaivoihin oli huono kengittäjä. Wilin vanha satula ei myöskään käynyt enään pojalle vaan ostettiin uusi.

Ensimmäinen ratsastuskerta satulan kanssa oli jtn aivan kamalaa. Wili päätti näyttää kaiken mistä olen jäänyt paitsi, kun en ollut päässyt liikuttamaan poikaa selästäkäsin lähestulkoon kokotalveen. Hiekkaa tuli maistettua jo heti parin metrin jälkeen alkukäynneistä.. Tällistähän ei tullut välitettyä vaan takaisin kyytiin ja tekemään pojalle selväks onko ratsastajan viskominen sallittua. Oli ihana päästä ratsastamaan pitkästä aikaa ja Wilin pukittelusta ja miun tippumisesta oli jtn hyötyäkin. Sain aivotärähdyksen lennosta ja mamma kiikutti miut sairaalaan tietysti ja vaati pään ja niskan kuvaamista. Niskasta löytyikin sitten väärässä asennossa oleva nikama, jonka oli aiheuttanut autokolari jossa olin ollut. Ilman Wiliä tätä vauriota ei olisi löytynyt. Lääkäri kuitekin sanoi, että poni pitäisi myydä ja miun pitäis lopettaa koko harrastus sillä oma terveys pitäis laittaa etusijalle. Elossa kuitenkin vielä olen enkä ponista ole todellakaan luopumassa.

Kesä läheni ja lumet suli. Tehtiin perheen kanssa päätös, että Wili muuttaisi kesäksi kotiin ja kesän jälkeen etsittäisiin sille tallipaikka. Wilin muutto kuitekin tapahtua helsingin kautta. Käytettiin Wili yliopistollisessa hevossairaalassa, jossa Wilin jokainen jalka kuvattiin ja meille annettiin erilaisia jumppaohjeita ja vinkkejä mitä ratsastaessa olisi kannattavaa tehdä. Kotimatkalla käytiin säätää vielä satulaa Kaakkolassa ja lopulta päästiin illasta kotiin.

Lähtöä edeltävä ilta, Wili pääsi nauttimaan hetkeksi vihreästä

Reipas matkalaine

Kotona Wili sai viehreää sekä kuivaheinää lähestulkoon niin paljon kun jaksoi syödä