Torstaina kävin Wilin kanssa taas ohjatusti säheltämässä kaverina puomit, tolpat ja muutama muu ratsukko. Mentiin aluksi vain maapuomeja ravissa ( pohkeenväistö uralta-puomit-pohkeenväistö uralle), Wilille seki oli jo hankalamman olosta kuin muille, sillä muut olivat isoja heppoja ja välit ole laitettu muitten mukaan. Joten eikun askel vönymään. Seuraavaksi Satu-tunnin pitäjä nosti jokatoisen puomin oikeanreunan ylös ja jokatoisen vasemmanreunan ylös. Ja näytä tultiin taaseen ravissa. Alkuun ravissa hakemista oli molemmin puolin, miulla selässä ja Wilillä miun alla. Ei oikee kumpikaa osannu arvioija mihi kohi ne jalat oikee asettuukaa milläkää vauhilla. Lopulta saatiin kuitenkin askeleet sopimaan ja päästiin tekee laukka työskentelyä.
Alkuun hain Wililtä hyvin pyörivän peruslaukan jota on helppo säädellä. Ei menny pitkääkään kun Wili oli hyvin avuila ja kuuliaisena teki mitä pyyti. Mentiin seuraavaksi maapuoja ympyrällä laukassa. Yllätyin miten nätisti Wili kuunteli pidätteen puomien välissä ja vastapainoks eteenpäin ajavat avut. Se oli oikeen superi. Sit eikun Satun valvovan silmän alle suorittamaan pariin kertaan onnistuneesti ennekuin puomit nostettiin samallatavalla kuin ravissa suoralla uralla mennyt. Alkuun oli taas yhtä räpeltämistä, Wili innostu vähä liikaa eikä ois enää halunnu kuunnella yhtään. Keksimmäine puomi oli vissi liikaa esteen näkönen kun molemmat päät oli kannakkeilla. Mut lopulta suoritettiin tehtävä mallikkaasti alusta loppuun yhteisessä säveleessä (:
Olin oikee tyytyväine poikaa treenien jälkee! Pääitn antaa Wilille vapaan huvimenneen tunnin kunniaks.
Eilen menin koko tunnin siirtymisiä, tunti meni oikei mallikkaasti eikä miulla oo oikee mitään erikoista sanottavaa tunnista. Wili oli vaa oma jupura ittesä, mut taipu samantie miu tahtoo ku pyysin vaa. Kokeilin myös Wilille lampaan taljaa satulan alle, eli saa nähdä rupeaako selkä tästä protestoimaan vai antaako lisäpuhtia töitten tekoon. Siitä kirjoittelen sitten kun enemmän ollaan sen kanssa menty ja rupeaa vaikutukset tulemaan ilmi.
Tänää oliki sitten ihan hirveä päivä ilman satulaa. Wili väänti joka asiaa vastaa, olin jo käyntie jälkee sitä mieltä et vien Wilin karsinaa ja lähen kotii mököttää kynttilöitte valoo (meillä ollut koko päivän sähköt pois). Mut sit jatkoin päättäväisesti vaikka se alkuun tuntuki ihan turhalle. Välillä Wili rupes antaa tosi nätisti periks ja ei tarvinnu muuta kuin pitää ohjat käsissä. Mut sit ilman mitään ratsastuksellista muutosta Wili tempas pään ylös ja tuntu ku se ois halunnu haistattaa vaa pitkät.. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi eteepäi ratsastusta ja piin ohjat käsissä. Lopulta Wili rupes antaa periks, eikä riuhtonu päätää kokoaja eri-ilman suuntii. Lopetin samantien kun Wili oli menny vähän aikaa nätisti repimättä ja riuhtomatta. Jäipähä molemmille edes vähän parempi mieli ja Wili ei päässyt lopettamaan hölmöilyyn.
Huomenna sitten jos olisi molemmilla parempi mieli ratsastuksen suhteen. Jos edes nousen selkään, sillä Wilin kanssa voisin pitkästä aikaa tehdä myös maastakäsin juttuja. Ja kokeilla opettaa uutta temppua, jonka Wilin hieroja meille kerto (: Joten huomista fiilistä odotellessa, saa nähdä mitä keksin herrasein pään menoks jälleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti