Hyppyjä, reissausta ja iloista mieltä

En oo käyny nyt oikee kirjottelee ku on ollu kaikkee. Mut lauantaina Wilperi pääs hyppelee irtona ja oli nii intona että (: ei tarvinnu ku hihkasta yli jottei ihan juurelta vasta ponnistanu. Aika hienosti tuo pallero liiteli 70 sentisiä ilmavaralla ja sain olla kyllä ylpee pojasta siinä tapauksessa!  

Seuraavana aamuna olikin sitten lähtö helsinkiä kohti. Pesin Wilistä enimmät liat pois (turhaan).

Sunnuntai aamu valkenikin sitten kellon pirahtaessa jo ennen 5 aamulla. Treffattii iskän kanssa aamusta rokkalan pihalla josta lähettii yhtä matkaa hakee Wiliä kyytiin. Muiden kerätessä Wilin kamoja laitoin sen matka kuntoon. 

Koppiin ei sitten mentykkään niin nätisti kuin oltiin odotettu. Enkä kyllä ole koskaan nähnyt yhtä pelästynyttä hevosta kuin silloin ku Wili näki edes kopin. Saatiin poika kuitenkin kyytiin lopulta ja muutaman tunnin ajomatkan päästä oltiinkin jo ilmottautumassa helsingissä. Yliopistolline heppasairaala oli kyl hieno paikka enkä kyllä moiti yhtään, palvelu ja neuvosta oli jotain aivan odottamatonta. Jos jtn vielä ilmaantuu niin olen täysin varma mihin auton keula osoittaa. Wilistä ei onneksi löytynyt mitään sanomista, kehuivat vain miten hyvä käytöksinen herra on (: 

Käytiin myös samalla Topelossa, kaakkolassa sovittamassa satulaa. Satula muokattiin Wilin selkään sopivaksi joten eiköhän kohta päästä treenaa koulua ihan kunnolla. 

Herra tyytyväisenä lyhyen kahvin haku tauon aikana

Tänään ollaan jumpattu ja naurettu ja jälleen kerran jumpattu ja naurettu. Wili on aivan rakastunut peilikuvaansa ja tuijottelee vain sitä ja nuoleskelee.. Juoksuttelin herraa myös tuossa pihassa jottei turhaa energiaa kertyisi hirveästi. Isot koirulit pitivät Wilin nähdessään kyllä hirmuisen konsertin. Lopulta kaikki muut paitsi Tunkki rauhoittuvat kun tajusvat ettei tuo ihmeellinen iso pärskivä otus mihinkään katoa. Wili oli kuitenkin fiksu eikä välittänyt koirista tuon taivaallista! 

Wilin katselless peiliin ei näykkään sisälle, vaan näku oma kuva heijasteena.

Kesän ajaksi otettiin tavoite saada Wili opetettua kävelemään koppiin suoraan ilman, että sitä tarvitsee silmät muljahdellen katsella ja vastaan äitellä. Tämä onnistuu ihanien naapureiden ansiosta, jotka suostuvat lainaamaan kenttäänsäkkin kopin lisäksi vain ratsastustunteja vastaan. Eli pääsen siis leikkimään ratsastuksen opettajaa naapurin tytölle ja tämän setukalle. Setukalle joka on ihana ja syötävän suloinen.

Ylpeä palleron omista

En voi kun hymyillä jälleen, ulottunee varmaan suupielet korviin saakka (: Wili on käyttäytynyt kuin herras mies pitemmän aikaan ei pukin pukkia eikä muutakaan tyhmäilyä ole ollut havaittavissa.

Mutta asiaan. Iskä maksoi Wilille omat hienot valjaat, joudun nämä kesätyörahoista sitten pulittamaan isukille takaisin. Mutta ei haittaa olivat sen verran edulliset kun käytettynä ostettiin ( edellisen omistajan mukaan olleet omalla hepalla 3 kertaa päällä, kun kasvoi sitten niistä ulos). Nahkakin on todella pehmyttä ja tuoksuu jopa ihan uudelle nahalle, joten ei kovinkaan vanhat ja käytetyt todellakaan voi olla. Samalla saatiin rintaremmi, häntäremmi sekä kahdet aisalenkit. Joten ei voi olla kuin onnellinen löydöstä!

Wili pääsi myös maistelemaan vähäksi aikaa miten ihana olisikaan viettää aikaa kokoaikaisesti vihreällä. Wiliä ei kuitenkaan enään vihreälle lasketa nykyisellä tallilla missä oleskelee. Joten se oli vain herralle hetken huumaa. Nätisti Wili kuitenkin lähti mukaani kun sanoin että lähdetään talliin yöunille, Wili siis viettää yönsä vielä sisällä ensi viikkoon asti.

Kaverini Senja kävi myös moikkaa Wilperiä pitkästä aikaa ja sain runsaasti positiivistä palautetta pojasta. Olin kyllä otettu c: Harvemminkun kukaan tuota jupuraa nuin kehuu ja ylistää. Wili jopa näytti huomattavasti paremmalle kuin osasinkaan odottaa. Ja miettien, että koulua on Wilin kanssa väännetty sitten viimekse talvella liki puolivuotta sitte! :o Onneksi silmät eivät tippuneet tyystin päästä. Senjan kanssa myös suunniteltiin Wilin pään menoksi kesäksi ja jatkoonkin jo paljon kun Senja muuttaa taikaisin Mikkeliin! Ite oon varmaa enemmä innoissaan ku Senja edes. Senja myös koklas miten Wili toimii ohjas ajossa, se ei kuitenkaan toiminut niin mallikkaasti. Mut kyl siihekki viel yhteine sävel löytyy. Wiliku on vaa vähä hömelö jos joku toinen tulee tekemään jtn jos jonkun toisen kanssa on oppinut tekemään jo aiemmin. Samalla pääsimme kokeileman valjaat Wilin päällä ja hyvältä näytti.

Wilillä on myös ilmaantunut ihmeellinen tapa lörpötellö huulia työskennellessään, tästä johtuen en kaikkia halumiani kuvia laita missä poika kulkeekin todella upeasti. Näyttää nimittäin, siltä että herra aukoisi suutaan. Vaikka tarkemmin katsottuna näkee, että huulet ne vain hamuilee mielikuvitus heinää. Ja haluan viimeiseen asti välttää kaikkea pahan puhumista, kuten "sitä ratsastetaan kovalla kädellä", "sitä nyhetään suusta", " sillä käytetään varmaa sitä ja sitä kuolainta, vaihtas pehmeempää" jne . Tämä johaisi kuitenkin vain paisuteltuihin jutuihin joihin itsellä menisi kuitenkin hermo. Itse kun en tykkää yhtään paisuteltuista asioista, enkä muutenkaan toisten asioihin puuttumisesta ja selän takana puhumisesta.

Alkukäynnit

Sitten jouduttiinkin jo töihin

Senja tais vaihtaa hevosen jossain välissä miun huomaamatta

Wili on laihtunu, Jee!

Hieno, vaikka vähä jäykkä

"En taho!"

"Ai tuo tollo ei kuule, ehkä sit vähä yrittäisin vielä"

Toine näyttää nii honkkelille :D Ihaku joku nuoripoika

Loppuravit

Missä miu puhas pesty poika on ku takalisto Senjalta noi värjäyty :c

Latulle vielä kerran suuren suuri KIITOS kun on suostunut lainaamaan omia valjaitaan meille  ennen omien saantia!
(Latun blobiin tästä  )

Kyl se lähtee viel onnistumaan

Kuin 2 marjaa (:

Vihreän herkuttelu jatkunut tallin nurmikoita leikatessa

Viimeinen kurssipäivä

Lauantaina oli siis viimeinen lännenratsastuksen jatkokurssi päivä. Menin äitin kyydillä tallille jo aikeseen. Autoin siinä sitten ennen tunnin alkua nuorten viemistä vihreälle. Onnistuin sitten summamutikalla valitsemaan juuri kaikki rämäpäät ja tättäräät :D Hengissä kuitenkin selvisin ja ilman suurempia ongelmia.

Wili oli oikein enkeli jälleen tunnilla. Hirveän laiska vaan, mikä kyllä vähän ihmetytti. Saa nähdä onko tänään enempää energiaa kun on hieman viileämpi ilma. Jos liikettä ei ala tulla tänäänkään vaan se on vastahakoista, niin empä tiedä enään mihin suuntaan kallistun.
Mutta tunnilla teimme porttia, maahansidontaa, tukin vetoa maasta ja selästä, tavaroiden kuljetusta ja seuraamista pyynnöstä. Sain kehut miten nätisti Wili totteli maahansidonnassa ja seuraamisessa. Kurssin vetäjä, joka aiemmin oli nimittänyt Wiliä pukkikoneeksi. Myönsi jopa, että Wilistähän on tullut fiksun oloinen heppa ! Ja että Wili on alkanut kunnioittamaan miuta aivan eri tavalla, kuin ennen. Sanat saivat kyllä hymyn nousemaan korviin (: Muutenkin Wili toimi tunnin ajan kuin ajatus laiskuudesta huolimatta. Tänään sitten tarkoituksena olisi kokeilla miten koulukiemurat onnistuisi. Postailen siitä sitten myöhemmin.

Siuhun uskon ja luotan

Eilen Wilin kanssa ei saanut tehdä mitään raskaampaa hieronnan takia, joten otin jonkin verran ohjasajoa kentällä tötteröiden kera. Wili toimi ihan mukavasti, vaikka vähän piti muistutella miten homma menikään ulkosalla. Kun on niin paljon kaikkea kivaa muutakin mihin voisi keskittyä. Lopulta rupesi kuuntelemaan todella nätisti ääntä, eikä tarvinnut ohjilla tehdä juuri mitään.
Karsinassa Wilille sitten iskikin hepuli kun juomakuppiin ei tullut vettä. Tämä kuitenkin saatiin korjattua nopeasti, mutta eihän se vesi sitten enään kelvannutkaan kupista. Vaan automaatti muuttui herran vilkkaampaakin vilkkaamassa mielikuvituksessa todella pelottava. Juomisesta ei sitten tullutkaan mitään ja koin jo pientä turhautumista. Päätin, että kannan herralle ämpärillä vettä, jotta pääsimme tekemään muutakin  samanpäivän puolella.
Ostin myös "uudet" kengät, löysin kirpparilta aivan itseni näköiset popottimet ja nehän oli pakko saada (:
Ostin myös kevät takin, shortsit sekä Viivi ja Wagner mukin. Takista voisin ottaa myöhemmin kuvaa, sillä on niin kiva ja nätti ainakin omasta mielestä.

Tänään Wili pääsi jälleen toimimaan talutusratsuna sillä sain isäni nousemaan Wilin selkään. Ilmeet olivat molemmilla aika arvattavat :D Ei ollut alkuun mikään suuri hymy huulilla. Mutta loppujen lopuksi hyvin meni. Sekä olen ylpeä, ettei iskä pomppinut niin paljoa mitä olin odottanut. Iskä vain nauroi kun kokeilimme miltä ravi tuntuu ja vertasi sitä omaan harrastukseensa motocrossiin. Oli kuulema kuin olisi kunnon pateikossa ajanut, samalla tavalla käy kuulema takalistoon. Iskän luo matkalla hän kuitenkin tokaisi, että löytyi sitten uusia lihaksia aivan sisäreidestä. Mutta enköhän saa iskän huokuteltua vielä uudestaankin Wilpertin selkään (;

Wili katsahti kurkkaamaan millä vermeillä hänen selkään on tällä kertaa noustu 

Tunnin jälkeen puomiin matkalla

Vihree maistui Riemu mamman kanssa hetken aikaa lähekkäin, kunnes Riemu päätti että nyt on ruunanrupsukka tullut liian lähelle 

Wilin mielipide kun työt oli tehty ja pääsi takaisin ulos vihreiden syönnin jälkeen :p

Koulupäivästä myös sen verran, että oli hieman tylsää enkä itse henkilökohtaisesti pitänyt kun jakotunneilta toinen opettaja oli sairastunut ja jouduimme olemaan a sekä b ryhmä yhdessä. Tuntui, ettei mitään olisi saanut aikaiseksi. Sekä tylsyys iskä, kun kukaan ei opettajaa kuunnelut ja oli aivan hirveä hälinä.

Tylsyys pukkaa päälle 

Jumeja ja lisää ymmärrystä

Wilillä kävi siis hieroja Timo Qvick, eilen kuten kertoilinkin jo hieman, sekä pestiin herra Katin kanssa. Että tuli puhdas (: Ei kyllä varmaan tänään näytä yhtään niin puhtaalle kun on päässyt rapaseen tarhaan piehtaroimaan.
Hieroja oli todella mukava ja osasi kyllä hommansa! Eikä myöskään ollut mikään kalliskaan.
Wilistä näki oikein kuinka se rupesi rentoutumaan ja nauttimaan hieronnasta, jota oli ilo katsella. Hierojan mukaan Wilillä oli vasen lapa ja oikea takapuoli aivan juntissa. Jonka kyllä huomaa hyvin ratsastaessakin. Selässä olevasta patista hieroja ei osannut sanoa oikeastaan mitään kun siitä yritettiin kysellä olisiko mitään tietoa mikä siinä voisi olla. Wilin selän kuumotuksesta ja kovettumiseksi ratkesi, että ongelmana olisi mahdollisesti ollut kavioiden oikeaan muotoon liian nopea korjaus. Mikä itselleni tuotti suuren helpotuksen huokauksen. Ja vaikka Wilin selkä on nytten ollutkin hyvässä kunnossa ja ei ole alkanuy kuumottamaan rasituksen jälkeen haluan silti, että käymme helsingissä tarkistamassa kunnolla että kaikki tosiaan on kunnossa. Ja jos siellä vaikka sitten selviäisi mikä epämääräinen pahkura herran selässä on!

Talutusratsu

En ole oikein jaksanut kirjoitella/tapella koneen kanssa kun tuo ei oikein ole suostunut toimimaan niinkuin olisin toivonut.
Mutta asiaan äitienpäivä meni hyvin (: Äiti pääsi talutusratsastukseen Wilillä ja herra oli kuin luotu siihen. Ei tyhmäillyt mitään eikä testaillut, vaikka yleensä äiti on saanut osansa kaikista Wilin huonommista tavoista. Ainut asia mistä äiti ja Wili joutuivat neuvottelemaan oli, tullaanko portille vastaan kun pyydetään vai ei :D Lopulta äiti sitten vei voiton ihanan mehevän ruohotupon ansioista.
Tänään sitten Wilille tuleekin hieroja jota ollaankin saatu odottaa kuin kuuta nousevaa :o Lupasi tulla jo aiemmin mutta ei sitten päässykkään tulemaan. Odotan itse mitä tuleman pitää kun empäs ole ennen nähnyt kuin hevosta hierotaan. Mutta eiköhän Wili suhtaudu asiaan positiivisesti kun tajuaa, että hyvää se vain tekee (: Tänään myös ajattelin pestä Wilperin Katin kanssa. Kati kun ei ole ennen päässyt(joutunut) hevosta pesemään niin lupasin, että pääsee kokeilemaan Wilillä ja saa jatkossakin pestä jos vielä intoa riittää!

Ei voi kun hymyillä vaiko sittenkin itkeä

Wili on ollut viimeiset 2 päivää uskomattoman hieno poika. Itselläni ei järki pahemmin juokse enään joten kerron vain lyhyesti mitä on tullut tehtyä.
Perjantaina eli eilen tarkoitukseni oli talutella Wiliä jumppiksilla koska herralla on aina enemmän intoa kuin järkeä kun näkee puomin jonka toinen pää on edes hieman ilmassa. Kuntoni ei kuitenkaan tähän alkuunkaan riittänyt ku vieressä oli kokoaan töyhöttävä hömelö. Joten lopulta luovutin ja annoin Wilin päästellä kujassa. Alkuun innon oikein huomasi eikä touhusta meinannut tulla kuin paha mieli mutta lopulta Wili tajusi mitä halusin ja rupesi menemään todella nätisti. Viimesestä ja parhaasta suorituksesta ei olekkaan sitten kuvia eikä edes videota sekun tuli niin yllättäen ja molemmat minä sekä äiti jäimme tuijottamaan vain miten nätisti poika meni ilman mitään pyyntö. Meni niin nätisti ravissa sisään ja laukassa ulos ja aivan suoraan, molempien ilmeet olivat lähinnä O__O <-tuota luokkaa.

Ei oikein alkuun meinannut mennä niinkuin olin ajatellut

Vähä pujottelua välillä

Liiottelua(ko)

Hieman katselua mitäs tapahtuukaan

Lauantai menikin sitten kurssin merkeissä. Alkuun tuumin että ei tästä päivstä tule mitään.. Tämä johtunee siitä että Wili säikähti traktoria joka tuli yllättäen selän taakse kulmantakaa hieman turhan kovaa ja mikä olisi voinut vaikka tappaa pienen hevosparan. Tätähän oli siis tietysti sännättävä karkuun ympäri kääntyen ja ottamalla jalat alleen Jennystä narunpäässä välittämättä. Wili kuitenkin pysähtyi ja menin sen luokse ja lähin viemään talliin traktorin mentyä.
Säikähtämistä en kyllä yhtään ihmettele tuli nimittäin itsellekkin ihan yllätyksenä ja hieman säikäyttikin. Onneksi Wili ei yleensä ottaen pelkää traktoreita.
Mutta tuntiin. Tunti meni hyvin, menimme porttia pääsääntöisesti, joka meinasin myös syödä Wilin. Maarit kuitenkin auttoi siinä, jotta pieni Wili selvisi hengissä. Lopulta Wili rupesi tajuamaan ettei tilanteestä pääse pois jos yrittää peruuttaa hirveää vauhtia porttia karkuun.
Muutkin tehtävät tunnin aikana sujuivat hyvin osa jopa loistavasti.
Ruutukin onnistui jo ravi lähestymisellä. Yleensä ollaan jyrätty vain korvat tötteröllä puomien läpi :D
Wili meni jopa todella nätisti turpa maataviistäen kun vähän vain kysy missä pää on niin herra laski pään nätisti takaisin alas. Laukatkin nousi pelkällä äänellä, joka oli suuuuuuuuri yllätys itselleni, yleensä kun tähän ollaan tarvittu jopa pohje ja raippa yhtä aikaa äänen lisäksi.
Olen  niin iloinen kun Wili-herrasta on tullut näin hieno työn tuloksena (: Yhtään riepottelu pukkiakaan ei ole tullut! Joten en voi kuin ihailla miten ihana ja omalaatuinen vuonis miulla onkaan, Wili on itselleni arvokkaampi kuin mikään timantti tai kultamöhkäle maailmassa ♥