Perjantaina eli eilen tarkoitukseni oli talutella Wiliä jumppiksilla koska herralla on aina enemmän intoa kuin järkeä kun näkee puomin jonka toinen pää on edes hieman ilmassa. Kuntoni ei kuitenkaan tähän alkuunkaan riittänyt ku vieressä oli kokoaan töyhöttävä hömelö. Joten lopulta luovutin ja annoin Wilin päästellä kujassa. Alkuun innon oikein huomasi eikä touhusta meinannut tulla kuin paha mieli mutta lopulta Wili tajusi mitä halusin ja rupesi menemään todella nätisti. Viimesestä ja parhaasta suorituksesta ei olekkaan sitten kuvia eikä edes videota sekun tuli niin yllättäen ja molemmat minä sekä äiti jäimme tuijottamaan vain miten nätisti poika meni ilman mitään pyyntö. Meni niin nätisti ravissa sisään ja laukassa ulos ja aivan suoraan, molempien ilmeet olivat lähinnä O__O <-tuota luokkaa.
 |
| Ei oikein alkuun meinannut mennä niinkuin olin ajatellut |
 |
| Vähä pujottelua välillä |
 |
| Liiottelua(ko) |
 |
| Hieman katselua mitäs tapahtuukaan |
Lauantai menikin sitten kurssin merkeissä. Alkuun tuumin että ei tästä päivstä tule mitään.. Tämä johtunee siitä että Wili säikähti traktoria joka tuli yllättäen selän taakse kulmantakaa hieman turhan kovaa ja mikä olisi voinut vaikka tappaa pienen hevosparan. Tätähän oli siis tietysti sännättävä karkuun ympäri kääntyen ja ottamalla jalat alleen Jennystä narunpäässä välittämättä. Wili kuitenkin pysähtyi ja menin sen luokse ja lähin viemään talliin traktorin mentyä.
Säikähtämistä en kyllä yhtään ihmettele tuli nimittäin itsellekkin ihan yllätyksenä ja hieman säikäyttikin. Onneksi Wili ei yleensä ottaen pelkää traktoreita.
Mutta tuntiin. Tunti meni hyvin, menimme porttia pääsääntöisesti, joka meinasin myös syödä Wilin. Maarit kuitenkin auttoi siinä, jotta pieni Wili selvisi hengissä. Lopulta Wili rupesi tajuamaan ettei tilanteestä pääse pois jos yrittää peruuttaa hirveää vauhtia porttia karkuun.
Muutkin tehtävät tunnin aikana sujuivat hyvin osa jopa loistavasti.
Ruutukin onnistui jo ravi lähestymisellä. Yleensä ollaan jyrätty vain korvat tötteröllä puomien läpi :D
Wili meni jopa todella nätisti turpa maataviistäen kun vähän vain kysy missä pää on niin herra laski pään nätisti takaisin alas. Laukatkin nousi pelkällä äänellä, joka oli suuuuuuuuri yllätys itselleni, yleensä kun tähän ollaan tarvittu jopa pohje ja raippa yhtä aikaa äänen lisäksi.
Olen niin iloinen kun Wili-herrasta on tullut näin hieno työn tuloksena (: Yhtään riepottelu pukkiakaan ei ole tullut! Joten en voi kuin ihailla miten ihana ja omalaatuinen vuonis miulla onkaan, Wili on itselleni arvokkaampi kuin mikään timantti tai kultamöhkäle maailmassa ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti