Mielitekoja

Olin sitten ehkä tyhmä, mutta pakko oli päästä pitkästä aikaa selkään kipuamaan. En ollut pitkää aikaa, mutta sen verran jotta voi sanoa että on käyty selässä ja vähän köpötelty(: Selkä ei kuumotellut edes niin paljoa kuin viimeksi. Kuitenkin laitoin linimentit selkään kunnon puunauksen ja maasto lenkin jälkeen.
Herra vastasi apuhinkin todella nätisti ja toimi todella pehmeällä kädellä. Olin aivan yllättynyt (: olin jo henkisesti varautunut hirveään "Jennyn rääkkäys operaatioon" mutta ihana luotto polleni oli kerrankin nimensä ansainnut.! Olisin uskaltanut jälleen laittaa selkään kenet vain.

Meillä oli myös kaveri mukana, Haddi, kaverini issikka ruuna ja kaveri ratsain koko matkan ajan. Mie ja Wili mentii suorat tiet selästäkäsin ja kaikki polut ja lyhyet tie pätkät maastakäsin.
Maastolenkin jälkeen selkä ei yllättäen tuntunut kauheammin kuumemmalle, vaikka oletin sen olevan aivan tulikuuma.

Tänään äiti myös soitteli muistutuksestani helsinkiin päin ja saimmekin ajan sitten tämän kuun loppuun 28. Päivä klo. 10:30. Taitaapi tulla pitkä ja uuvuttava päivä kun lähtö onkin jo sitten aikas ajoissa, jotta saamme Wilin koppiin ja itsemme lähtövalmiiksi nokka kohti helsinkiä.
Itselläni ei ole aavistustakaan kuinka saan Wilin menemään koppiin, muistan vain miten vaikean näköistä se olikaan kun Wili meille haettiin ja entinen omistaja sitä lastasi.. Huhhuh. Toivon toki, että poika kävelisi kiltisti perästä korkeintaan pienen komennuksen kera. Ainakin tähän mennessä tullut perästä kaikkialle mihin vain vienyt tai mihin ratsain on vienyt ja laittanut kehotuksen voimin vain menemään. Mutta saa nähdä miten on hirveän pelottavan kopin paikka. Parasta toivoen ja pahinta peläten..

Wili on myös aivan mahdoton telomaan itseään. Tänään jälleen löytyi uusi vekki silmäkulmalta. En ymmärrä yhtään mistä herra niitä itseensä imuroi. Päässä on jo 2 vekkiä, sekä oikealla puolella etu- että takaraajassa pienet haavat.. Pitää kohtapuoliin varmaan vuorata Wili pumpulilla, jotta kesän lopussa on vielä hevonen kasassa.
Mutta toinen kun ei mikään jären jättiläinen ole, tämänkin sain tänään huomata.. Sumutin häntään jouhien selvitys ainetta eikä herra muutakuin vilkas vain. Kävelin sitten pään luokse jotta olisin varovasti etuharjankinen saanut oijottua nätiksi, mutta ei, pelkkä pullon näkeminen tuotti hirveää pelkoa. Lopulta sitten otin päitsistä kiinni ja laitoin pullon Wilin poskea vasten enkä laskenut tilanteesta pois ennenkuin rentoutui. Tein saman sitten uudestaan eikä enään reaktiota. Oli vaa poika sen näköne et tyhmä naikkone ku ei usko et se pullo ois voinu vaikka syyä mut. Noh loppu hyvin kaikki hyvin (: häntä ja otsatukka setvitty. Samalla tuli myös huomattua, että häntää tulisi taas lyhentää. On jo kasvanut maahan asti jäälleen kerran.